Tällä kertaa jaan sanat lauluun, jota ei ole musiikillisesti olemassa. Itse kun en osaa säveltää, saatte nähdäksenne lyriikat, jotka ovat hautuneet pikkuhiljaa vihon kansien sisällä. Se voisi olla parempikin, mutta toisaalta pääsisinkö koskaan piilottelemalla perille?
Elämän perillä
Istuu vaeltaja lahoavassa suojassaan kun
tuuli tuntureilla tuivertaa
Pilvet kotiemme yllä itkevät elämää kun
kaamos kauppalaista kaivertaa
"Läpi sumean maailman
Tunnen aina olevani jotain ilman
Kun unelmia tavoittelen
Sortuu haaveet ympärillä yksitellen
Kuiske riivaa rinnassa
Älä jatka, et ole missään turvassa
Ja sitten huomaan
olenkin saapunut perille"
Pohtii hitsari tunteidensa kuohuntaa kun
saattaa johtajakin rakastaa
Etsii Werther verkossa hyväksyntää kun
vanhus mieltään askartaa
"Läpi sumean maailman
Tunnen aina olevani jotain ilman
Kun unelmia tavoittelen
Sortuu haaveet ympärillä yksitellen
Kuiske riivaa rinnassa
Älä jatka, et ole missään turvassa
Ja sitten huomaan
olenkin saapunut perille"
Ja missä perillä on
sitä kerrota ei
vastausta löytämättä ain' kuolohon
Nyt saa ohittaa ei
mitä jo sul on
liekkö totuus elosta se jo miltein
"Läpi sumean maailman
Tunnen aina olevani jotain ilman
Kun unelmia tavoittelen
Sortuu haaveet ympärillä yksitellen
Kuiske riivaa rinnassa
Älä jatka, et ole missään turvassa
Ja sitten huomaan
olenkin saapunut perille"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti